Tekijäfoorumi on hyväksynyt vaalitavoitteensa hallituskaudelle 2027–2031. Tekijäfoorumi on tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita edustavien järjestöjen yhteistyöelin, joka keskittyy tekijöiden ja esiintyvien taiteilijoiden tekijänoikeuskysymyksiin. Tekijäfoorumilla on 31 jäsenjärjestöä, jotka edustavat yhteensä noin 50 000 luovan alan tekijää ja taiteilijaa. Animaatiokilta ry on Tekijäfoorumin jäsenjärjestö.
1) Tekijän asemaa tulee vahvistaa tehokkaammalla tekijänoikeussääntelyllä
Tekijänoikeuslaki tulee saattaa vastaamaan DSM-direktiivin vähimmäissääntelyä.
Direktiivin tavoitteena on parantaa tekijän heikkoa neuvotteluasemaa, eikä tämä tavoite
toteudu suomalaisessa tekijänoikeuslain sääntelyssä. Heikkoa neuvotteluasemaa
käytetään edelleen hyväksi. Kulttuuripoliittisen selonteon mukaan:
“Tekijänoikeuslainsäädäntöä ja -järjestelmää kehitetään ja ylläpidetään niin, että tekijöiden
taloudelliset ja moraaliset oikeudet turvataan, lainsäädäntö ja järjestelmä tukee oikeuksien
tehokasta lisensointia ja ansaintalogiikoiden innovatiivista kehittämistä,
sopimusosapuolten välillä vallitsee nykyistä parempi tasapaino, oikeuksien valvonta on
tehokasta ja käytössä on kehittynyt tekijänoikeuden digitaalinen infrastruktuuri.” 1
a) Avoimuusvelvoite ja raportointi (art. 19)
Tekijälle ja esittäjälle on taattu laissa
oikeus vuosittaiseen raportointiin (Tekijänoikeuslaki 30 a §). Käytännössä
tekijänoikeuslain 30 a § ei ole pakottava. Säännös koskee vain kaupallista
hyödyntämistä, josta on tullut tuloja, eikä tällainen rajaus ei ole direktiivin mukainen.
Lisäksi muotoilu jättää avoimuusvelvoitteen ulkopuolelle paljon teosten
hyödyntämistapoja, joilla voi olla tekijälle taloudellista merkitystä. Lisäksi ohjaus
kollektiiviseen sopimiseen puuttuu. Noudattamatta jättämisestä ei ole sanktiota.
Avoimuusvelvoite on edellytys sille, että tekijä voi käytännössä varmistaa
tekijänoikeuksiensa noudattamisen ja toteutumisen. Direktiivin 72 ja 75
johdantokappaleen mukaan tekijät tarvitsevat tietoa arvioidakseen teoksen
hyödyntämisestä syntyneen taloudellisen arvon. Direktiivin mukaan toimenpiteillä tulisi
varmistaa korkeatasoinen avoimuus eri hyödyntämistapojen, kaikkien hyödyntämisestä
syntyneiden tulojen ja tekijälle maksettavan korvauksen osalta.
Tarkoitus olisi varmistaa, että tekijälle annetaan totuudenmukainen selvitys
hyödyntämisestä saatavista erityyppisistä tuloista niin kauan, kun hyödyntäminen
jatkuu, myös maailmanlaajuisesti tapahtuvan käytön osalta.
Tekijät ja esittäjät eivät saa aina käyttäjiltä riittävästi tietoa teostensa ja esitystensä
käyttämisestä, eikä laissa ole tukea sen määrittelemiselle, minkälainen korvaus
käytöstä olisi maksettava.
Tekijät ja esittävät taiteilijat ovat yleensä heikommassa sopimusasemassa
korvausta vastaan tapahtuvassa hyödyntämisessä, myös silloin kun he myöntävät lupia
oman yrityksensä kautta. Nimenomaisella säännöksellä tuetaan tekijää korvausta
koskevassa neuvottelussa ja varmistetaan, että sopimustilanteessa arvioidaan
korvauksen asianmukaisuus ja oikeasuhtaisuus.
b) Vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely (art. 21.)
Suomessa ei ole olemassa vaihtoehtoista riitojenratkaisumenettelyä tekijöille ja niitä edustaville organisaatioille
direktiivin edellyttämin tavoin. Käytössä olevat kallis välimiesmenettely ja sovittelu
edellyttävät molemminpuolista suostumusta ja vastapuolen kieltäytyessä jää tällä
hetkellä ainoaksi vaihtoehdoksi yleinen tuomioistuin. Direktiivin edellyttämä
saavutettava ja matalan kynnyksen oikeusprosessi puuttuu.
Laissa tarkoitettu mahdollisuus selvittää sopimusten oikeasuhtaisuus ja
asianmukaisuus ei toteudu, ellei ole tehokasta keinoa viedä asioita oikeuteen.
Yksittäisen tekijän näkökulmasta asian saattamisen tuomioistuimeen on liian korkea
kynnys. Korkeasta kuluriskistä ja oikeusprosessin pitkästä ja raskaasta luonteesta johtuen
tekijöillä ei ole siihen varaa tai uskallusta.
Vaihtoehtoisen riitojenratkaisumenettelyn tulisi olla sellainen, että asian voi sen jälkeen
viedä myös yleiseen tuomioistuimeen.
Välimiesoikeudenkäynti ei täytä direktiivin vaatimuksia: sen jälkeen asiaa ei voi enää
viedä yleiseen tuomioistuimeen ja lisäksi välimiesoikeudenkäynti edellyttää, että
molemmat osapuolet sopivat käsittelevänsä asian välimiesoikeudenkäynnissä. Se on
kallein mahdollinen oikeudenkäyntitapa, eikä täten saavutettava ja matalan kynnyksen
oikeusprosessi.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita edustavat
organisaatiot voivat käynnistää tällaisia menettelyjä yhden tai useamman tekijän tai
esittävän taiteilijan nimenomaisesta pyynnöstä.
c) Asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus (art. 18.)
Asianmukaisen ja oikeasuhtaisen korvauksen osalta kansallisen tekijänoikeuslain 28 a § on liian
väljästi muotoiltu. Tekijät ja esittävät taiteilijat ovat yleensä heikommassa asemassa
korvausta vastaan tapahtuvassa hyödyntämisessä, myös silloin kun he myöntävät
lupia oman yrityksensä kautta. Nimenomaisella säännöksellä tuetaan tekijää
korvausta koskevassa neuvottelussa ja varmistetaan, että sopimustilanteessa
arvioidaan korvauksen asianmukaisuus ja oikeasuhtaisuus.
Lakiin tarvitaan selvä viittaus kollektiiviseen sopimiseen, eli maksettu korvaus olisi
asianmukainen ja oikeasuhteinen, jos se on vähintään alalla yhteisesti laaditun
suosituksen tai kollektiivisopimuksen mukainen.
2) Asiavaltuus: Organisaatioiden mahdollisuus edustaa tekijöitä ja esittäviä
taiteilijoita. DSM-direktiivin 21 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava,
että nimenomaan organisaatio voi edustaa tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita
vaihtoehtoisessa riitojenratkaisumenettelyssä. Tällä hetkellä asiavaltuus puuttuu
kokonaan. Päinvastoin oikeuskäytännössä on todettu, ettei lainsäädäntö tällä
hetkellä lainkaan mahdollista asiavaltuutta esim. tekijänoikeusjärjestöille (KKO
2024:53).
Lainsäädäntöön on sisällytettävä organisaatioiden mahdollisuus edustaa sekä ajaa
kannetta oikeusprosesseissa oikeudenhaltijoiden puolesta.
3) Tekijänoikeudet turvattava myös tekoälyn aikakaudella
Kulttuuripoliittisen
selonteon mukaan teknologinen kehitys ei saa syrjäyttää luovaa työtä ja sen
seurauksena luovalle tekijälle syntyviä oikeuksia. Tekoäly tai muu teknologia voi olla
apuväline sisältöjen luomisessa, mutta sen käyttö ei voi korvata ihmisen luovuutta,
ideoita ja panosta lopputuloksessa.
Tekoälyyn liittyvät tekijänoikeudelliset kysymykset ja luovan työn tekijöiden
suojaaminen tulee ratkaista Euroopan unionin tasolla ja kansainvälisillä sopimuksilla.
Suomen pitää ottaa aktiivisesti kantaa tekijöiden ja tekijänoikeusjärjestelmän puolesta
tekoälykysymyksissä.
Tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuksiin ja tekijänoikeudella
suojatun aineiston käytön korvaamiseen liittyvät intressit sekä tekoälyn kehittämiseen
liittyvät laajemmat yhteiskunnalliset intressit otetaan tasapainoisesti ja läpinäkyvästi
huomioon tekoälyteknologioita kehitettäessä.
